Mikael Agricola

Eli 1500-luvulla uskonpuhdistuksen aikaan, ja oli keskeinen Suomen luterilaisen kirkon rakentaja. Kouluttautui Saksassa Martti Lutherin opetuksessa, ja toimi muun muassa Turun piispana, Turun koulun rehtorina sekä tuomiokapitulin jäsenenä. Suomensi Uuden testamentin vuonna 1548, ja samalla kehitti suomen kirjakielen. Julkaisi ensimmäisen suomenkielisen teoksen, Abckirian, 1443, sekä käänsi joukon muita kristillisiä tekstejä. Tänä päivänä muistetaan suomen kirjakielen isänä.

ELÄMÄ

Mikael Agricola syntyi noin vuonna 1510 Pernajan pitäjässä, Torsbyn kylässä. Ajan tavan mukaisesti häntä nimitettiin isänsä mukaan Mikael Olavinpojaksi, ja sukunimi Agricola kehittyi vasta myöhemmin. Mikaelin kotitila oli hyvin toimeentuleva, ja vanhempien lisäksi hänellä oli kolme siskoa. (MA-säätiö.) Pernajan tiedetään olleen 1500-luvulla täysin ruotsinkielinen, joten on epäselvää, puhuiko Mikael lapsuusaikanaan ruotsia vai suomea (Häkkinen, (1), 2007).

1500-luvulla koulunkäynti oli kallista, ja lapsia olisi tarvittu ennen kaikkea maatilojen töissä. Aivan varmoja siitä, kuinka Agricola päätyi kouluun, ei olla, mutta on mahdollista, että Pernajan kirkkoherra huomasi pojan lahjakkuuden. Pääasiassa opiskelun kieli oli latina, ja koulussa tähdättiin ennen kaikkea papiksi kouluttautumiseen, josta saatettiin jatkaa pappisvihkimykseen tai Keski-Euroopan maisterinopintoihin. Mikael aloitti opiskelunsa Viipurissa, ja silloin hän otti käyttöönsä maanviljelijää kuvaavan sukunimensä, Agricolan. (MA-säätiö.)

Kun Viipurin koulun rehtori lähti Turun piispan kasleriksi, otti hän lahjakkaan Mikaelin mukaansa kirjuriksi. Agricola vihittiin papiksi Turussa. Juuri näihin aikoihin Saksasta alkoi kantautua Suomeen uskonpuhdistuksen ajatuksia, joihin Agricolakin tutustui. Uskonpuhdistukseen kuului ajatus siitä, että ihmisten tulisi saada lukea Raamattua omalla kielellään. (MA-säätiö.) Tuomiokapituli lähettikin Agricolan Saksaan vuonna 1536 opiskelemaan kirjojen kääntämistä sekä uskonpuhdistuksen oppeja (Häkkinen, (3), 2007). Wittenbergin teologisen tiedekunnan johtajana toimi Martti Luther, johon Agricola tutustui. Agricola opiskeli myös filosofiaa, sekä kieliä, kuten kreikkaa ja hepreaa. Kielten tunteminen mahdollisti Raamatun lukemisen sen alkukielellä. (MA-säätiö.)

Valmistuttuaan vuonna 1539 Agricola palasi Suomeen (MA-säätiö). Hänestä tuli Turun koulun rehtori ja tuomiokapitulin jäsen (Muola). Agricola erotettiin rehtorin toimestaan 1547, hänen vastustettuaan Ruotsin kuninkaan määräystä lähettää kuninkaan palvelukseen lahjakkaita nuoria, joita tarvittiin pappeina myös Suomessa. Rehtoriuran päätyttyä jäi Agricolalle enemmän aikaa käännöstyölle, ja Uusi testamentti ilmestyi suomeksi 1548. (MA-säätiö.)

Vuonna 1550 piispa Martti Skyten kuoltua ei Ruotsin kuningas nimittänytkään uutta piispaa, ja neljän vuoden kuluttua hän kutsui tuomiokapitulin vierailulle luokseen. Uskonpuhdistuksen myötä enemmän valtaa saanut kuningas jakoi Suomen ainoan Turun hiippakunnan kahtia vähentääkseen Turun piispan valtaa. Turun hiippakunnan piispaksi nimitettiin Agricola. Vuonna 1557 Ruotsin kuningas lähetti rauhanneuvottelujoukot Venäjälle päättääkseen kaksi vuotta aiemmin alkaneen sodan, ja Agricola oli yksi noin sadasta neuvottelijasta. Neuvottelut sujuivat hyvin, mutta paluumatkalla Agricola sairastui, ja niin huhtikuussa 1557 Mikael Agrcola kuoli. (MA-säätiö.)

TEOKSET

Se Wsi Testamentissa Agricola käytti lähteinään kreikan-, latinan-, saksan- ja ruotsinkielisiä Raamattuja. On todennäköistä, että Agricolan työtoverit ovat auttaneet häntä suomennoksessa. Kirja painettiin suomeksi Ruotsissa, ja Agricola vastasi todennäköisesti itse painamiskustannuksista. Teos oli 718-sivuinen, ja sisälsi myös noin sata kuvaa. Painos ei ollut suuri, ja sitä riitti yksi kappale kuhunkin kirkkoon, joihinkin kouluihin ja varakkaimpiin perheisiin. Painoksen pienuuteen vaikutti kansan lukutaidottomuus, ja jumalanpalvelusten lisäksi Se Wsi Testamenti oli suuri apu kansan opetuksessa. (MA-säätiö.)

Agricolan käännöstyö oli erityisen vaikea, sillä ennestään suomenkielisiä teoksia ei ollut. Uuden testamentin kielessä Agricola yhdisteli eri suomen murteita, ja kirjoittaessaan hän joutui valitsemaan kulloinkin mielestään sopivimman ilmauksen. Pääasiassa käytössä oli Varsinais-Suomen murre, mikä johtui piispanistuimen sijaitsemisesta Turussa. Kirjoittaessaan hän joutui kehittämään myös suuren joukon uusia sanoja, kuten isänmaan ja rukoushuoneen, niiden puuttuessa sanavarastosta kokonaan. Agricolan käyttämä suomi sai vaikutteita erityisesti ruotsista, latinasta ja saksasta, ja oikeinkirjoitus oli vielä epäsäännönmukaista; esimerkiksi k saattoi esiintyä c:nä, g:nä tai k:na. Monet hänen kehittämistään sanoista ovat yhä käytössä, ja edelleen hänet muistetaan Suomen kirjakielen isänä. (MA-säätiö.)

Uuden testamentin lisäksi Agricolalta ilmestyi myös joukko muita teoksia, joista suuri osa oli suomeksi käännettyjä rukouksia tai Raamatun tekstejä. Kuitenkin hänen pääasiallinen tarkoituksensa oli kristinopin opettaminen, ei kirjakielen kehittäminen. (MA-säätiö.)

Abckiria vuodelta 1543 on ensimmäinen suomenkielellä julkaistu teos. Suomentaessaan Uutta testamenttia ja samalla luodessaan suomen kirjakieltä Agricola kirjoitti aapisen luomalleen kielelle. Kirja sisälsi myös kristinuskon tekstejä ja oppeja, kuten uskontunnustuksen ja kymmenen käskyä. Kirja oli tarkoitettu ennen kaikkea papeille ja opettajille, joiden piti lukea tekstejä kansalaisille. Suomalaisia tuli opettaa mahdollisimman laajalti. Lähteenään Agricola käytti Lutherin Vähä Katekismusta. (MA-säätiö.)


Muista teoksista Rucouskiria Bibliasta painettiin vuonna 1544. Agricola oli koonnut hartauskirjoista ja Raamatusta teokseen rukouksia jumalanpalvelusta ja yksityisiä hartauksia varten. Se sisälsi myös yleistietoa esimerkiksi lääketieteestä. Käsikiria puolestaan painettiin vuonna 1549.  Se sisälsi ohjeita kirkollisia toimituksia varten, rukouksia sekä lohdutuspuheita kärsiville. Samana vuonna ilmestyi Jeesuksen Kristuksen piinasta, joka kertoi pääsiäisen tapahtumista, sekä Messu eli Herran echtolinen, joka sisälsi ohjeita jumalanpalvelukseen. Messukaavasta tuli yleisesti käytetty, ja uskonpuhdistuksen hengessä se korosti kansankielisyyttä sekä saarnan merkitystä. Profeettakirjoja sisältävän Weisut ia ennustukset ilmestyi vuonna 1551, ja vaikuttaisikin, että Agricolan tavoitteena oli koko Raamatun suomentaminen. Loput profeettakirjoista hän julkaisi 1552 teoksessa Ne Prophetat, ja psalmeja sisältävä Psaltari ilmestyi vuonna 1551. (Häkkinen, (2), 2007.)